kiramo
substantiivi
-
eräiden kansojen tutunomainen sotahuuto tai rynnäkköhuuto
Soturit huusivat kovalla äänellä kiramoa hyökätessään.
Taivutus
yks. nom. kiramo, yks. gen. kiramon, yks. part. kiramoa, yks. ill. kiramoon, mon. gen. kiramojen kiramoiden kiramoitten, mon. part. kiramoja kiramoita, mon. ill. kiramoihin.
Käännökset
Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?
Suomisanakirja ProKeskustelu
olisiko kellään tukinnostokiramosta valokuvaa nimetön 20.8.2013