kiramo
substantiivi
-
eräiden kansojen tutunomainen sotahuuto tai rynnäkköhuuto
Soturit huusivat kovalla äänellä kiramoa hyökätessään.
Taivutus
yks. nom. kiramo, yks. gen. kiramon, yks. part. kiramoa, yks. ill. kiramoon, mon. gen. kiramojen kiramoiden kiramoitten, mon. part. kiramoja kiramoita, mon. ill. kiramoihin.
Käännökset