kirkonkylä
substantiivi
-
kyllä tai pieni kaupunki, jossa kirkko sijaitsee
Asun kirkonkylässä lähellä kirkkoa.
Taivutus
yks. nom. kirkonkylä, yks. gen. kirkonkylän, yks. part. kirkonkylää, yks. ill. kirkonkylään, mon. gen. kirkonkylien kirkonkyläin, mon. part. kirkonkyliä, mon. ill. kirkonkyliin.
Esimerkit
Kirkonkylä on paikkakunnan keskus.
Hän asui kirkonkylällä koko lapsuutensa.
Kirkonkylällä on vanha puukirkko.
Ilmeni, että hänen asuntonsa ja kotinsa ei ollut sen kauempana kuin kirkonkylässä, joka oli tuskin peninkulmankaan päässä Elisabetin talosta
Hän tuli kirkonkylästä päin Lohjannummelta eikä ollut saanut nahkoja moniin odottaviin tilauksiinsa
Etymologia
Sana 'kirkonkylä' on yhdistelmä sanoista 'kirkko' ja 'kylä'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kirkonkello, kirkonkirja, kirkonkirous, kirkonkylä, kirkonkyläläinen, kirkonkymmenykset