kirkuna

substantiivi

1. kova, korkea ääni, jota ihminen tai eläin tekee

   Kuulin yön keskellä kirkunan.

Taivutus

yks. nom. kirkuna, yks. gen. kirkunan, yks. part. kirkunaa, yks. ill. kirkunaan, mon. gen. kirkunoiden kirkunoitten kirkunain, mon. part. kirkunoita, mon. ill. kirkunoihin.

Synonyymisanakirja

kirkuna

1. kiljuva, ulvonta, huuto, Ääni, huuto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hirveä kirkuna kuului pimeydestä.
Kirkuna kantautui metsän läpi.
Aamun rauha rikkoutui äkillisestä kirkunasta.

Käännökset

Riimisanakirja

kirkuna rimmaa näiden kanssa:

parkuna

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kirkossakävijä, kirkossakäynti, kirkua, kirkuna, kirkuva, kirmailla