kirves
substantiivi
-
työkalu, jossa on terävä terä ja jota käytetään puiden kaatamiseen tai pilkkomiseen
Hän otti kirveen ja lähti talliin.
Taivutus
yks. nom. kirves, yks. gen. kirveen, yks. part. kirvestä, yks. ill. kirveeseen, mon. gen. kirveiden kirveitten, mon. part. kirveitä, mon. ill. kirveisiin kirveihin.
Esimerkit
Kirves on työkalu puun hakkaukseen.
Kirves on terävä ja raskas.
Kirves nojasi puuta vasten.
Etymologia
Suomalais-ugrilainen kantasana, jolla on vastineita muissa itämerensuomalaisissa kielissä; tarkoittaa puutyökalua.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro kirves, karjala kirves, liettua kirvis. Englanniksi axe
Käännökset
Slangisanakirja
-
seiskan pelikortti
Sanonnat
"Ei oo ihimes, että lapsi marajaa kun on kirves suus!."
"Epäluulo on kirves rakkauden puun juurella (Venäläinen)."
"Kolme kovaa sanaa, Härmä, kirves ja perkeles."
"Minä sanoin Kimille, että tänne ei tuu kukaan perkele kuvaamaan kun mulla on nimittäin nurkalla Fiskarsin kirves (Seiska-TV 23 10 2007)."
"Se on kaikkitöinen ko kalso kirves."
Riimisanakirja
kirves rimmaa näiden kanssa:
lihakirves, pilkkakirves, leimakirves, vasarakirves, sotakirves, pronssikirves, kivikirves, hakokirves, palokirves
Liittyvät sanat
piilu, piilukirves, pronssikirves, tappara, käyttökelvotonLäheisiä sanoja
kirvellä, kirveltää, kirvely, kirves, kirvesmiehenkynä, kirvesmies