piilu
substantiivi
-
Karkeaan työstöön tarkoitettu kirves.
Vanha piilu roikkui yhä työpajan seinällä.
Taivutus
yks. nom. piilu, yks. gen. piilun, yks. part. piilua, yks. ill. piiluun, mon. gen. piilujen, mon. part. piiluja, mon. ill. piiluihin.
Esimerkit
Hän käytti piilua puun veistämiseen.
Piilu teki työn helpommaksi.
Vanha piilu oli ruosteessa.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi bila. Englanniksi halberd
Käännökset
Riimisanakirja
piilu rimmaa näiden kanssa:
kiilu, miilu, viilu, mahonkiviilu, tammiviilu, puuviilu, kyntöviilu
Läheisiä sanoja
piilovaikuttaminen, piilovaikutus, piiloviesti, piilu, piilukirves, piiluta