kivenmukura
substantiivi
-
karkea tai epäsäännöllisen muotoinen kivi tai kivenpala
Hän potkaisi kivenmukuraa kävellessään.
Taivutus
yks. nom. kivenmukura, yks. gen. kivenmukuran, yks. part. kivenmukuraa, yks. ill. kivenmukuraan, mon. gen. kivenmukuroiden kivenmukuroitten kivenmukurain, mon. part. kivenmukuroita, mon. ill. kivenmukuroihin.
Esimerkit
Kivenmukura oli kulunut ja sileä.
Hän löysi kauniin kivenmukuran rannalta.
Lapset leikkivät kivenmukuroilla vesirajassa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kivenkova, kivenlohkare, kivenlouhinta, kivenmukura, kivenmurikka, kivenmuru