kivenmurikka
substantiivi
-
iso, pyöreähkö kivi
Hän istui hiljaa joka kivenmurikalla rannalla.
Taivutus
yks. nom. kivenmurikka, yks. gen. kivenmurikan, yks. part. kivenmurikkaa, yks. ill. kivenmurikkaan, mon. gen. kivenmurikoiden kivenmurikoitten kivenmurikkojen kivenmurikkain, mon. part. kivenmurikoita kivenmurikkoja, mon. ill. kivenmurikkoihin kivenmurikoihin.
Esimerkit
Hän potkaisi pientä kivenmurikkaa tieltään.
Kivenmurikka vieri alas mäkeä.
He keräsivät kivenmurikoita polun varrelta.
Käännökset
Liittyvät sanat
kivenmukura, murikkaLäheisiä sanoja
kivenlohkare, kivenlouhinta, kivenmukura, kivenmurikka, kivenmuru, kivenmurunen