kokkeli

substantiivi

1. luonnon kalkkikivi, jota käytetään maanparannusaineena, jauhettuna lannoitteeksi ja rakennusmateriaaliksi

   Tarvitsemme kokkelia maanparannusaineena.

Taivutus

yks. nom. kokkeli, yks. gen. kokkelin, yks. part. kokkelia, yks. ill. kokkeliin, mon. gen. kokkelien kokkeleiden kokkeleitten, mon. part. kokkeleja kokkeleita, mon. ill. kokkeleihin.

Synonyymisanakirja

kokkeli

1. koka, kokis, lumi, C, kokaiini.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän valmisti munakokkelia aamiaiseksi.
Kokkelista tuli kauniin keltaista.
Lapsi rakastaa suklaakokkelia.

Käännökset

Slangisanakirja

• kokaiini (huume)

Riimisanakirja

kokkeli rimmaa näiden kanssa:

munakokkeli, monokkeli, sokkeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kokkaroitua, kokkatuhto, kokkaus, kokkeli, kokkelipiimä, kokki