kolke
substantiivi
-
suuri jäälautta
Risteilijä väisti suurta kolkea.
Taivutus
yks. nom. kolke, yks. gen. kolkkeen, yks. part. kolketta, yks. ill. kolkkeeseen, mon. gen. kolkkeiden kolkkeitten, mon. part. kolkkeita, mon. ill. kolkkeisiin kolkkeihin.
Esimerkit
Hänen saappaidensa kolke torilla kuului kauas.
Kolke ei häirinnyt nukkuvaa lasta.
Askelten kolke käytävässä pysäytti keskustelun.
Käännökset
| englanti |
(nl-verb form of) clank, clatter |
Riimisanakirja
kolke rimmaa näiden kanssa:
kalke, helke, kilke, pilke, tilke, vilke, välke, pikivälke, sinkkivälke