pilke
substantiivi
-
silmäkulman veikeä tai humoristinen ilme
Hänellä on aina pilke silmäkulmassa.
Taivutus
yks. nom. pilke, yks. gen. pilkkeen, yks. part. pilkettä, yks. ill. pilkkeeseen, mon. gen. pilkkeiden pilkkeitten, mon. part. pilkkeitä, mon. ill. pilkkeisiin pilkkeihin.
Synonyymisanakirja
pilke
-
veitikka, vilke, välke, kappale, osa, pala, palanen, lastu, sirpale, siru, hiutale, pilkku, täplä, viiru, muru, tilkku.
Esimerkit
Hänellä on aina pilke silmäkulmassa.
Tuo pilke paljasti hänen iloisuutensa.
Pilke hänen katseessaan oli viehättävä.
Etymologia
Suomalainen substantiivi, samaa juurta kuin 'pilkettä'
Käännökset
Slangisanakirja
-
Pilkku: Pilkevaara, Jorma : 60-70- lukujen takamiespelaaja, Topossa, koris
Liittyvät sanat
klapi, pilke (2), kurillinen, vilke, tuikeLäheisiä sanoja
pilkallisuus, pilkanteko, pilkata, pilke, pilkintä, pilkistellä