konjugaatio
substantiivi
-
Verbien taivutuksen järjestelmä tai prosessi kieliopissa, tai tietyn verbin taivutusmuodot.
"Konjugaatio tarkoittaa verbin taivuttamista eri muotoihin."
Taivutus
yks. nom. konjugaatio, yks. gen. konjugaation, yks. part. konjugaatiota, yks. ill. konjugaatioon, mon. gen. konjugaatioiden konjugaatioitten, mon. part. konjugaatioita, mon. ill. konjugaatioihin.
Esimerkit
Verbien konjugaatio on keskeinen osa kielioppia.
Konjugaatio muuttaa sanan merkitystä lauseessa.
Oppilaat harjoittelevat konjugaatiota koulussa.
Konjugaatio eroaa eri kielissä.
Virheellinen konjugaatio voi hämärtää viestiä.
Etymologia
Latinan sanasta 'coniugatio', joka tarkoittaa yhdistymistä tai kielitieteessä verbien taivutusta.
Käännökset
| englanti |
conjugation conjugate, conjugate solution |
Riimisanakirja
konjugaatio rimmaa näiden kanssa:
delegaatio, negaatio, obligaatio, valtionobligaatio, navigaatio
Läheisiä sanoja
konitohtori, konjakki, konjakkilasi, konjugaatio, konjugoida, konjugointi