konjugointi
substantiivi
-
verbin taivuttaminen eri muodoissa sen mukaan, missä persoonassa, aikamuodossa, aktiivissa tai passiivissa se on
Kielen oppiminen vaatii usein konjugoinnin hallitsemista.
Taivutus
yks. nom. konjugointi, yks. gen. konjugoinnin, yks. part. konjugointia, yks. ill. konjugointiin, mon. gen. konjugointien, mon. part. konjugointeja, mon. ill. konjugointeihin.
Esimerkit
Verbien konjugointi voi olla haastavaa uuden kielen oppijoille.
Suomen kielen konjugointi on erilainen kuin englannissa.
Konjugointi on tärkeä osa kielioppia.
Etymologia
Latinasta 'coniugare' kautta johdettu.
Käännökset
Riimisanakirja
konjugointi rimmaa näiden kanssa:
reagointi, propagointi, delegointi, intrigointi, navigointi, satelliittinavigointi
Läheisiä sanoja
konjakkilasi, konjugaatio, konjugoida, konjugointi, konjunktio, konjunktuuri