korintti
substantiivi
-
kuivattu tumma pieni viinirypäle, jota käytetään ruoanlaitossa
Tein leivonnaisia korinteilla.
Taivutus
yks. nom. korintti, yks. gen. korintin, yks. part. korinttia, yks. ill. korinttiin, mon. gen. korinttien, mon. part. korintteja, mon. ill. korintteihin.
Esimerkit
Korintissa oli vilkas satama.
Tämä viini on alkuperältään Korintista.
Korintti oli muinaisessa maailmassa tärkeä kaupunki.
Hän vieraili Korintin vanhoilla raunioilla.
Raamatussa Korintin seurakunnalle kirjoitettiin kirje.
Etymologia
Nimi Korintin kaupungista; juontuu latinasta 'Corinthus'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
korina, korinpunoja, korintekijä, korintti, korinttikakku, korinttilainen