korvake
substantiivi
-
Uloke tai pieni osa, joka työntyy ulos, esimerkiksi huonekalujen koriste.
Tuolin selkänojassa on kauniit korvakkeet.
Taivutus
yks. nom. korvake, yks. gen. korvakkeen, yks. part. korvaketta, yks. ill. korvakkeeseen, mon. gen. korvakkeiden korvakkeitten, mon. part. korvakkeita, mon. ill. korvakkeisiin korvakkeihin.
Esimerkit
Tuolissa oli kaunis koristeellinen korvake.
Kaapin ovet suljettiin korvakkeilla.
Korvake murtui käytössä.
Etymologia
Johtuu sanasta 'korva' ja johdin '-ke'; tarkoittaa pientä korvaa tai korvamaista uloketta.
Käännökset
Läheisiä sanoja
korvaamaton, korvaantua, korvahylje, korvake, korvakipu, korvaklinikka