korvakipu
substantiivi
-
Kipu, joka tuntuu korvassa tai sen ympärillä.
Flunssa aiheutti hänelle kovaa korvakipua.
Taivutus
yks. nom. korvakipu, yks. gen. korvakivun, yks. part. korvakipua, yks. ill. korvakipuun, mon. gen. korvakipujen, mon. part. korvakipuja, mon. ill. korvakipuihin.
Esimerkit
Korvakipu esti lasta nukkumasta.
Hän valitti voimakasta korvakipua.
Lääkitys auttoi lievittämään korvakipua.
Etymologia
Koostuu sanoista 'korva' ja 'kipu'; tarkoittaa korvan kipua.
Käännökset
Läheisiä sanoja
korvaantua, korvahylje, korvake, korvakipu, korvaklinikka, korvakoru