korvakuulo
substantiivi
-
Kuuloaistiin liittyvä, korvan kautta tapahtuva äänien havainnointi.
Vanheneminen voi heikentää ihmisen korvakuuloa.
Taivutus
yks. nom. korvakuulo, yks. gen. korvakuulon, yks. part. korvakuuloa, yks. ill. korvakuuloon, mon. gen. korvakuulojen, mon. part. korvakuuloja, mon. ill. korvakuuloihin.
Esimerkit
Hänen korvakuulonsa oli heikentynyt.
Kuulokoe mittasi korvakuuloa.
Korvakuuloa testattiin useilla menetelmillä.
Käännökset
| englanti |
The use of hearing as guide to do something; used only in the idiomatic expression (m).
|
Liittyvät sanat
kuuloLäheisiä sanoja
korvakipu, korvaklinikka, korvakoru, korvakuulo, korvakäytävä, korvalappustereot