kotka
substantiivi
-
Suuri petolintu, joka tunnetaan terävistä kynsistään ja nokastaan.
Kotka liiteli korkealla taivaalla.
Taivutus
yks. nom. kotka, yks. gen. kotkan, yks. part. kotkaa, yks. ill. kotkaan, mon. gen. kotkien kotkain, mon. part. kotkia, mon. ill. kotkiin.
Synonyymisanakirja
kotka
-
petolintu, Accipitridae, haukat, heimo Accipitridae, kotkanpoikanen, harpyija, Harpia harpyja, maakotka, Aquila chrysaetos.
Esimerkit
Kotka liiteli korkealla taivaalla.
Kotka on majesteettinen lintu.
Hän vertasi itseään lentävään kotkaan.
Etymologia
Peräisin germaanisista kielistä, kuten ruotsin sanasta 'hök' (nyk. 'hök').
suomalais-permiläinen kocka; sukulaissanat viro kotkas, karjala kotku, pohjoissaame goaskin. Englanniksi eagle
Käännökset
Slangisanakirja
-
nainen : Yks kotka tuli hakeen mua joraan.
-
Kotkis: Kotkankatu
Sanonnat
"Kotka ansaitsee korkeuskammon."
Riimisanakirja
kotka rimmaa näiden kanssa:
maakotka, mäkikotka, aarnikotka, korppikotka, merikotka, kondorikotka, kaksoiskotka, kiljukotka
Liittyvät sanat
kokko, kiljukotka, koukkunokkainen, kaksoiskotka, valtiasLäheisiä sanoja
kotiympäristö, kotiäiti, kotiäänestys, kotka, kotkankatse, kotkannenä