kukinta-aika
substantiivi
-
aika, jolloin kasvien kukat ovat kukassa
Kevään kukinta-aika on ollut värikäs.
Taivutus
yks. nom. kukinta-aika, yks. gen. kukinta-ajan, yks. part. kukinta-aikaa, yks. ill. kukinta-aikaan, mon. gen. kukinta-aikojen kukinta-aikain, mon. part. kukinta-aikoja, mon. ill. kukinta-aikoihin.
Esimerkit
Kukinta-aika on puutarhurin lempivuodenaika.
Ruusujen kukinta-aika alkaa pian.
Kukinta-aika vaihtelee lajista riippuen.
Etymologia
Yhdistyminen 'kukka' ja 'aika', viittaa kukan kukkimisajankohtaan.
Käännökset
Sanonnat
"Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin."
"Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin."
"Aika ei mene - se on; me menemme."
"Aika haavat parantaa."
"Aika hiiren haukotella, kun on kissan kintahissa."
Riimisanakirja
kukinta-aika rimmaa näiden kanssa:
vapaa-aika, pohja-aika, suoja-aika, marja-aika, ruuhka-aika, mansikka-aika, hukka-aika, ruoka-aika, virka-aika, ruska-aika
Liittyvät sanat
kukinta, aika-arvo, anafora, aika, prime time