kukkeus

substantiivi

1. Kukoistamisen tai kauneuden tila.

   Kesän kukkeus näkyi kaikkialla puutarhassa.

Taivutus

yks. nom. kukkeus, yks. gen. kukkeuden, yks. part. kukkeutta, yks. ill. kukkeuteen, mon. gen. kukkeuksien, mon. part. kukkeuksia, mon. ill. kukkeuksiin.

Esimerkit

Keväällä luonto kukoistaa kukkeudessaan.
Hänen kukkeutensa ilahdutti kaikkia.
Kukkeus ilmenee puutarhan vahvoissa väreissä.

Käännökset

Riimisanakirja

kukkeus rimmaa näiden kanssa:

kaikkeus, maailmankaikkeus, poikkeus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kukkaviljelmä, kukkavälitys, kukkea, kukkeus, kukkia, kukkimisaika