kukkula
substantiivi
-
Pieni mäki tai mäkinen alue.
Nousimme kukkulalle katsomaan maisemia.
Taivutus
yks. nom. kukkula, yks. gen. kukkulan, yks. part. kukkulaa, yks. ill. kukkulaan, mon. gen. kukkuloiden kukkuloitten kukkulain, mon. part. kukkuloita, mon. ill. kukkuloihin.
Esimerkit
Kävimme kävelyllä kukkulalla.
Kukkulalta avautuu upea näkymä.
He rakensivat talon kukkulalle.
Etymologia
Lainattu ruotsin sanasta 'kulle'
Käännökset
| englanti |
butte hill |
| ranska | colline (f) |
| saksa | Hügel (m) |
| italia | collinetta (f), collina (f) |
| romania | movilă (f), deal (m) (f), colină (f) |
| venäjä | курга́н (m), холм (m), го́рка (f), высота́ (f), приго́рок (m) |
| kreikka | λόφος (m) |
| unkari | domb, kisebb hegy |
| latina | collis (m), mons (m), clivus (m) |
| puola | wzgórze, pagórek (m), kopiec (m) |
| ruotsi | backe, kulle, fjäll |
Liittyvät sanat
Areiopagi, ylänneLäheisiä sanoja
kukkotappelu, kukku, kukkua, kukkula, kukkulainen, kukkura