kulkija

substantiivi

1. Henkilö, joka liikkuu paikasta toiseen, usein jalan.

   Yöllinen kulkija olivat harvinainen näky tällä paikkakunnalla.

Taivutus

yks. nom. kulkija, yks. gen. kulkijan, yks. part. kulkijaa, yks. ill. kulkijaan, mon. gen. kulkijoiden kulkijoitten kulkijain, mon. part. kulkijoita, mon. ill. kulkijoihin.

Synonyymisanakirja

kulkija

1. vaeltaja.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kulkija liikkuu omia polkujaan.
Vanha kulkija kertoi mielenkiintoisia tarinoita.
Metsän kulkija pysähtyi kuuntelemaan lintuja.

Käännökset

Sanonnat

"Edellä kulkija kompastuu, jäljessä tulijat pitävät varansa."

"Köyhä kulkija vain lauleskelee kohdatessaan rosvon."

"Poliitikko oli keskitien kulkija Siksi hänen yliajajaansa ei asetettu syytteeseen."

"Päämäärätön kulkija ei eksy, eikä tule perille."

Riimisanakirja

kulkija rimmaa näiden kanssa:

ohikulkija, jalankulkija, merenkulkija, kuukulkija, yökulkija, sulkija

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kulkeille, kulkeuma, kulkeutua, kulkija, kulku, kulku-ura

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Lavean tien kulkija?
Kaidan tien kulkija?
Mikä on kaidan polun kulkija?
Mitä tarkoittaa kaidan polun kulkija?
Mitä tarkoittaa kaidan tien kulkija?