kuluma

substantiivi

1. Kulumisen seurauksena syntynyt jälki tai vaurio.

   Lattiaan on tullut kulumaa.

Taivutus

yks. nom. kuluma, yks. gen. kuluman, yks. part. kulumaa, yks. ill. kulumaan, mon. gen. kulumien kulumain, mon. part. kulumia, mon. ill. kulumiin.

Synonyymisanakirja

kuluma

1. hankautuma, hieroutuma, hiertymä, kuluminen, kulutuspinta, abraasio, naarmu, naarmu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanha matto osoittaa selviä kulumia.
Auton renkaissa oli liikaa kulumaa.
Nämä kengät kestivät hyvin kulumaa.

Käännökset

Riimisanakirja

kuluma rimmaa näiden kanssa:

valuma

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kulu, kulua, kulukorvaus, kuluma, kulumapinta, kulumiskestävyys