kuningaskruunu
substantiivi
-
Kruunu, joka symboloi kuninkaan asemaa.
Kuningaskruunu kimmelteli valon osuessa siihen.
Taivutus
yks. nom. kuningaskruunu, yks. gen. kuningaskruunun, yks. part. kuningaskruunua, yks. ill. kuningaskruunuun, mon. gen. kuningaskruunujen, mon. part. kuningaskruunuja, mon. ill. kuningaskruunuihin.
Esimerkit
Kuningaskruunu on symboleista vanhimpia.
Kruunun jalokivet kimaltelivat kirkkaasti hallissa.
Kuningaskruunua säilytettiin tarkasti vartioidussa holvissa.
Etymologia
Perustuu sanoista 'kuningas', joka tarkoittaa hallitsijaa, ja 'kruunu', joka viittaa kuninkaan päähineeseen.
Käännökset
Riimisanakirja
kuningaskruunu rimmaa näiden kanssa:
kruunu, orjantappurakruunu, kultakruunu, piikkikruunu, kristallikruunu, sarvikruunu, kuninkaankruunu, keisarinkruunu, marttyyrinkruunu, kattokruunu
Liittyvät sanat
kuninkaankruunuLäheisiä sanoja
kuningashuone, kuningaskalastaja, kuningaskobra, kuningaskruunu, kuningaskunta, kuningaslähetti