kuontalo
substantiivi
-
Huonosti hoidettu, joutsen tylsä ryhmä tai hiusten sekainen kasa.
Hänen päänsä oli täynnä takkuista kuontaloa.
Taivutus
yks. nom. kuontalo, yks. gen. kuontalon, yks. part. kuontaloa, yks. ill. kuontaloon, mon. gen. kuontalojen kuontaloiden kuontaloitten, mon. part. kuontaloja kuontaloita, mon. ill. kuontaloihin.
Esimerkit
Hänellä oli kaunis
Etymologia
Alkuperästä ei varmuutta, tarkoittaa hiuspehkoa tai tukkaa.
Käännökset
| englanti |
hair (gloss) Often messy, ungroomed hair or beard Originally a roll of woolen fibre to spin yarn. rolag |
Slangisanakirja
-
hiukset pitkät ja epäsiistit
Läheisiä sanoja
kuonnuttaa, kuono, kuonokoppa, kuontalo, kuontua, kuopaista