kuono
substantiivi
-
Eläimen, kuten koiran tai sian, nenän ympäristö, ulkoneva osa kasvoista.
Koira hieraisi kuonoaan maahan.
Taivutus
yks. nom. kuono, yks. gen. kuonon, yks. part. kuonoa, yks. ill. kuonoon, mon. gen. kuonojen, mon. part. kuonoja, mon. ill. kuonoihin.
Esimerkit
Koira nuuski ilmaa kuonollaan.
Leijonan kuono oli keltainen.
Hän painoi käden koiran kuonolle.
Etymologia
Kantasuomalaista alkuperää, tarkoittaa eläimen nenää tai kärkeä.
FV; sukulaissanat viro koon. Englanniksi snout
Käännökset
| englanti |
neb muzzle snout nozzle |
| ruotsi | näbb, tryne, nos |
| ranska | museau (m), groin (m) qualifierig, gueule (f), trompe (f) |
| saksa | Schnauze (f), Hundeschnauze (f), Rüssel (m), Schweinerüssel (m) |
| kreikka | ρύγχος, μουσούδι |
| italia | grugno (m), muso (m), naso (m) |
| puola | ryj (m), pysk (m), morda (f) |
| romania | rat, bot |
| venäjä | мо́рда (f), ры́ло, нос (m), пятачо́к (m) (nose of pig) |
| latina | rostrum |
Slangisanakirja
-
kasvot / nenä
-
kuonoon, saada: tulla lyödyksi : Ootsä saanu kuonoos, ku oot nii mörkkinä?
-
kuonoon, vetää / -, päästää: lyödä naamaan / kasvoihin
Liittyvät sanat
turpa (2), sampikala, lärvi, muurahaiskarhuLäheisiä sanoja
kuonabetoni, kuonaneritys, kuonnuttaa, kuono, kuonokoppa, kuontalo