kuono

substantiivi

  1. Eläimen, kuten koiran tai sian, nenän ympäristö, ulkoneva osa kasvoista.

    Koira hieraisi kuonoaan maahan.
Taivutus

yks. nom. kuono, yks. gen. kuonon, yks. part. kuonoa, yks. ill. kuonoon, mon. gen. kuonojen, mon. part. kuonoja, mon. ill. kuonoihin.

Synonyymisanakirja

kuono

  1. nokka, turpa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Koira nuuski ilmaa kuonollaan.
Leijonan kuono oli keltainen.
Hän painoi käden koiran kuonolle.

Etymologia

Kantasuomalaista alkuperää, tarkoittaa eläimen nenää tai kärkeä.

FV; sukulaissanat viro koon. Englanniksi snout

Slangisanakirja

  • kasvot / nenä

  • kuonoon, saada: tulla lyödyksi : Ootsä saanu kuonoos, ku oot nii mörkkinä?

  • kuonoon, vetää / -, päästää: lyödä naamaan / kasvoihin

Riimisanakirja

kuono rimmaa näiden kanssa:

mutakuono, sarvikuono

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

turpa (2), sampikala, lärvi, muurahaiskarhu

Läheisiä sanoja

kuonabetoni, kuonaneritys, kuonnuttaa, kuono, kuonokoppa, kuontalo

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro