kuopus
substantiivi
-
Perheen nuorin lapsi.
Heidän kuopuksensa aloitti tänään koulun.
Taivutus
yks. nom. kuopus, yks. gen. kuopuksen, yks. part. kuopusta, yks. ill. kuopukseen, mon. gen. kuopusten kuopuksien, mon. part. kuopuksia, mon. ill. kuopuksiin.
Esimerkit
Hän on perheen kuopus.
Kuopus sai kaiken huomion.
Kuopusta juhlittiin syntymäpäivänä.
Etymologia
Tuntematonta alkuperää, tarkoittaa perheen nuorinta lasta.
Käännökset
Liittyvät sanat
sisarusparvi, pohjimmainen, ristiä, enää, nuoriLäheisiä sanoja
kuoppakorotus, kuoppautua, kuopsuttaa, kuopus, kuoputtaa, kuore