kuukivi
substantiivi
-
Kivinäyte, joka on peräisin kuusta, tai koristekivi, jolla on kuun hohto.
Hänellä oli kaulaliinassaan kuukivi.
Taivutus
yks. nom. kuukivi, yks. gen. kuukiven, yks. part. kuukiveä, yks. ill. kuukiveen, mon. gen. kuukivien, mon. part. kuukiviä, mon. ill. kuukiviin.
Esimerkit
Kuukivi kimmelsi kauniisti valossa.
Hän keräsi erilaisia kuukiviä.
Kuusta saatu kuukivi oli arvokas keräilyesine.
Käännökset
Riimisanakirja
kuukivi rimmaa näiden kanssa:
nuolukivi, vuolukivi, riimukivi, tippukivi, nupukivi, korukivi, ruusukivi, katukivi
Läheisiä sanoja
kuukautissuoja, kuukautisveri, kuukautisvuoto, kuukivi, kuukkeli, kuukkia