kuulakka

adjektiivi

1. Käytetty kuvaamaan selkeää, kuulasta säätä tai äänentoistoa, jolla on hyvä läpinäkyvyys ja selkeys.

   Lokakuun aamut ovat usein kuulakoita.

Taivutus

yks. nom. kuulakka, yks. gen. kuulakan, yks. part. kuulakkaa, yks. ill. kuulakkaan, mon. gen. kuulakoiden kuulakoitten kuulakkojen kuulakkain, mon. part. kuulakoita kuulakkoja, mon. ill. kuulakkoihin kuulakoihin.

Esimerkit

Kuulakka aamu on kaunis.
Hänen ilmeensä oli kuulakka ja kirkas.
Syksyn kuulakka ilma virkistää.

Käännökset

Riimisanakirja

kuulakka rimmaa näiden kanssa:

lakka, suojalakka, salakka, oksalakka, selluloosalakka, kultalakka, valakka, helakka, kirjelakka, telakka

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kuula, kuulakas, kuulakilpailu, kuulakka, kuulakkuus, kuulakynä

Keskustelu