kuurnitus
substantiivi
-
Prosessi, jossa ainetta puhdistetaan tai jalostetaan.
Kuurnitus paransi kiven laatua huomattavasti.
Taivutus
yks. nom. kuurnitus, yks. gen. kuurnituksen, yks. part. kuurnitusta, yks. ill. kuurnitukseen, mon. gen. kuurnitusten kuurnituksien, mon. part. kuurnituksia, mon. ill. kuurnituksiin.
Esimerkit
Kuurnitus on tärkeä osa prosessia.
Viljan kuurnitus vaatii erityisiä välineitä.
Hän hallitsi kuurnituksen viimeisen vaiheen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kuurna, kuurnita, kuurnittaa, kuurnitus, kuuro, kuuroittain