kuuro
adjektiivi
-
Henkilö, joka ei pysty kuulemaan.
Hän on ollut kuuro syntymästään asti.
Taivutus
yks. nom. kuuro, yks. gen. kuuron, yks. part. kuuroa, yks. ill. kuuroon, mon. gen. kuurojen, mon. part. kuuroja, mon. ill. kuuroihin.
Esimerkit
Nainen oli syntymästään kuuro.
Kuuro oppi käyttämään viittomakieltä.
Hänen kuuroutensa ei estänyt häntä elämästä täysipainoista elämää.
Etymologia
Tunnettu fennougrilainen sana, tarkoittaa kuulon puutosta.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro kurt, liettua kurcias. Englanniksi deaf
Käännökset
Sanonnat
"Jos olet kuuro ja sokea, niin ainakin sinun äänesi toimii vielä."
"Potilas kuuro, muuten asiallinen."
"Siinä talossa vallitsee rauha, jossa mies on kuuro ja vaimo sokea."
"Taivaassa kuulen! Ludwig van Beethoven, saksalainen säveltäjä, kuuro, viimeiset sanat."
Riimisanakirja
kuuro rimmaa näiden kanssa:
raekuuro, sadekuuro, puolikuuro, lumikuuro, umpikuuro, ukkoskuuro, räntäkuuro
Liittyvät sanat
kuuro (2), synnynnäisesti, umpikuuro, sadekuuro, kuurosokeaLäheisiä sanoja
kuurnita, kuurnittaa, kuurnitus, kuuro, kuuroittain, kuuroittainen