mura

substantiivi

1. Kohina, ääni tai meteli, joka syntyy ihmisjoukosta tai luonnosta.

   Kaupungin mura kuului selvästi yöaikaan.

Taivutus

yks. nom. mura, yks. gen. muran, yks. part. muraa, yks. ill. muraan, mon. gen. murien murain, mon. part. muria, mon. ill. muriin.

Synonyymisanakirja

mura

1. ääni.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kävelimme hiljaa

Käännökset

Riimisanakirja

mura rimmaa näiden kanssa:

kiemura, kuhmura

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

muovituote, muovitus, muoviämpäri, mura, murahdella, murahdus