muta
substantiivi
-
Märkää ja liejuista maata, joka syntyy veden sekoittuessa maahan.
Kengät olivat täynnä mutaa sateisen päivän jälkeen.
Taivutus
yks. nom. muta, yks. gen. mudan, yks. part. mutaa, yks. ill. mutaan, mon. gen. mutien mutain, mon. part. mutia, mon. ill. mutiin.
Synonyymisanakirja
muta
-
savi, rapa, kura, vesivelli, lieju, loka, liete, lima, liisteri, mönjä, tahma, lanta, sonta, törky.
Esimerkit
Sade muutti pellon mudaksi.
Auto juuttui mutaan.
Lapsi leikki mutaisessa ojassa.
niin nousi muta pinnalle, ja juostessa sitä roiskui ihmisten päälle
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'muta', joka tarkoittaa mutaa tai liejua.
suomalais-volgalainen mudha, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro muda, karjala muda, pohjoissaame mohti. Englanniksi mud
Käännökset
| englanti |
mud ooze, sludge mire |
Slangisanakirja
-
mutakeppi / mutakuono: mustaihoinen, halv
Riimisanakirja
muta rimmaa näiden kanssa:
hamuta, pohjamuta, lemuta, remuta, rohmuta, leimuta, loimuta, pelmuta, hulmuta
Liittyvät sanat
mura, tirskahdella, pehmeäpohjainen, pehmeä