narukeinu
substantiivi
-
Keinu, jossa istuin on ripustettu naruilla
Lapset istuivat narukeinussa puun alla.
Taivutus
yks. nom. narukeinu, yks. gen. narukeinun, yks. part. narukeinua, yks. ill. narukeinuun, mon. gen. narukeinujen, mon. part. narukeinuja, mon. ill. narukeinuihin.
Esimerkit
Narukeinu heilui hiljaa tuulessa.
Lapset kirkuivat riemusta narukeinussa.
Rakensin narukeinun puutarhaan.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'naru' ja 'keinu'
Käännökset
Riimisanakirja
narukeinu rimmaa näiden kanssa:
keinu, pihakeinu, puutarhakeinu, nuorakeinu
Liittyvät sanat
nuorakeinuLäheisiä sanoja
naru, naruhyppely, naruhyppy, narukeinu, naruttaa, narutus