nuorakeinu

substantiivi

1. Keinu, jossa käytetään narua tai köyttä.

   Lapset leikkivät nuorakeinussa.

Taivutus

yks. nom. nuorakeinu, yks. gen. nuorakeinun, yks. part. nuorakeinua, yks. ill. nuorakeinuun, mon. gen. nuorakeinujen, mon. part. nuorakeinuja, mon. ill. nuorakeinuihin.

Synonyymisanakirja

nuorakeinu

1. köysikeinu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lapsi nautti nuorakeinussa keinumisesta.
Hän rakensi itse nuorakeinun puutarhaan.
Nuorakeinu oli keväällä suosittu leikkikalu.

Käännökset

Riimisanakirja

nuorakeinu rimmaa näiden kanssa:

pihakeinu, puutarhakeinu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

nuolu, nuolukivi, nuora, nuorakeinu, nuorakeraaminen, nuorakeramiikka