nuorimmainen
substantiivi
-
Perheen nuorin lapsi.
Nuorimmainen aloitti koulun tänään.
Taivutus
yks. nom. nuorimmainen, yks. gen. nuorimmaisen, yks. part. nuorimmaista, yks. ill. nuorimmaiseen, mon. gen. nuorimmaisten nuorimmaisien, mon. part. nuorimmaisia, mon. ill. nuorimmaisiin.
Esimerkit
Perheen nuorimmainen on vasta viisivuotias.
Nuorimmainen on aina kaikkien lellikki.
Hän on nuorimmainen kolmesta sisaruksesta.
Etymologia
Johdos sanasta 'nuorin' viitaten järjestyksessä viimeiseen tai nuorimpaan.
Käännökset
Riimisanakirja
nuorimmainen rimmaa näiden kanssa:
mainen, -naamainen, kovanaamainen, karvanaamainen, finninaamainen, pokerinaamainen, kaksinaamainen, hevosnaamainen, kurttunaamainen, kuunaamainen
Läheisiä sanoja
nuorikarja, nuorikko, nuorimies, nuorimmainen, nuoripari, nuoriso