oivallus

substantiivi

1. hetki, jolloin jokin asia ymmärretään uudella tavalla

   Hän sai oivalluksen työnsä keskellä.

Taivutus

yks. nom. oivallus, yks. gen. oivalluksen, yks. part. oivallusta, yks. ill. oivallukseen, mon. gen. oivallusten oivalluksien, mon. part. oivalluksia, mon. ill. oivalluksiin.

Synonyymisanakirja

oivallus

1. tajuaminen, oivaltaminen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän sai yhtäkkiä oivalluksen

Käännökset

Riimisanakirja

oivallus rimmaa näiden kanssa:

kavallus, maankavallus, veronkavallus, pesänkavallus, taivallus, sivallus, ruoskansivallus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

oivallinen, oivallisesti, oivallisuus, oivallus, oivalluskyky, oivaltaa