oppiaine

substantiivi

  1. koulussa tai oppilaitoksessa opetettava tieteen tai taiteen ala.

    Matematiikka on oppiaine, joka vaatii paljon harjoitusta.
Taivutus

yks. nom. oppiaine, yks. gen. oppiaineen, yks. part. oppiainetta, yks. ill. oppiaineeseen, mon. gen. oppiaineiden oppiaineitten, mon. part. oppiaineita, mon. ill. oppiaineisiin oppiaineihin.

Synonyymisanakirja

oppiaine

  1. tieteenala, ala, erikoisala, tutkimusalue, tutkimusala, aihealue, aine, aine.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Matematiikka on suosittu oppiaine.
Biologia oli hänen lempioppiaineensa.
Oppiaineet vaihtelevat koulusta toiseen.

Etymologia

Muodostuu 'oppi' (tieto) ja 'aine', tarkoittaen opiskeltavaa aihetta.

Sitaatit

  • "Meillä ei opeteta ihmissuhteissa olemista, vaan valtavan itsekästä tapaa olla. Rakkaus voisi olla oma oppiaine tai olla toisen aineen yhteydessä." "

Riimisanakirja

oppiaine rimmaa näiden kanssa:

parkkiaine, merkkiaine, tiskiaine, konetiskiaine, reaaliaine, maaliaine, väliaine, soluväliaine, väriaine

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

terveysoppi, tietojenkäsittelyoppi, kuvaamataito, tiedotusoppi, ympäristöoppi

Läheisiä sanoja

oppi-isä, oppia, oppiaika, oppiaine, oppiarvo, oppihistoria

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro