oppiaika
substantiivi
-
ajanjakso, jona jotakin opetellaan tai opitaan työn tai koulutuksen kautta.
Oppiaika kestää yleensä pari vuotta.
Taivutus
yks. nom. oppiaika, yks. gen. oppiajan, yks. part. oppiaikaa, yks. ill. oppiaikaan, mon. gen. oppiaikojen oppiaikain, mon. part. oppiaikoja, mon. ill. oppiaikoihin.
Esimerkit
Oppiaika kestää yleensä kolme vuotta.
Hän valmistui oppiaikansa jälkeen mestariksi.
Oppiaika oli haastavaa mutta palkitsevaa.
Etymologia
Yhdistelmä 'oppi' (tieto) ja 'aika', viittaa aikaan, jolloin opitaan.
Käännökset
| englanti |
apprenticeship |
Riimisanakirja
oppiaika rimmaa näiden kanssa:
lähiaika, ikiaika, pankkiaika, barokkiaika, viikinkiaika, kärkiaika, keskiaika, varhaiskeskiaika, myöhäiskeskiaika, myöhäisglasiaaliaika