oppikoulu
substantiivi
-
koulumuoto, joka painottaa akateemista oppimista ja valmistaa oppilaita yliopisto-opintoihin.
Oppikoulu tarjoaa laajan kurssivalikoiman.
Taivutus
yks. nom. oppikoulu, yks. gen. oppikoulun, yks. part. oppikoulua, yks. ill. oppikouluun, mon. gen. oppikoulujen, mon. part. oppikouluja, mon. ill. oppikouluihin.
Esimerkit
Kävin oppikouluni Helsingissä.
Oppikoulussa opiskellaan monia aiheita.
Oppikoulun jälkeen hän jatkoi lukioon.
Etymologia
Muodostuu 'oppi' (tieto) ja 'koulu', tarkoittaen erityisesti keski- tai ammattiopetuksen koulua.
Käännökset
Slangisanakirja
-
opari : Mä kävin oparii pakolliset kaheksan vuotta.
-
oppari : Opparin mä kävin Ogelissa, siin kentsun takana.
-
oppis
Riimisanakirja
oppikoulu rimmaa näiden kanssa:
leikkikoulu, musiikkileikkikoulu, musiikkikoulu, keskikoulu, normaalikoulu, katedraalikoulu, mannekiinikoulu, rippikoulu, luostarikoulu
Liittyvät sanat
lyseo, katedraalikoulu, yhteiskoulu, tyttökouluLäheisiä sanoja
oppijakso, oppijärjestelmä, oppikirja, oppikoulu, oppikurssi, oppilaanohjaus