paimenpoika
substantiivi
-
Paimenena työskentelevä nuori poika.
Paimenpoika ohjasi lampaita takaisin aitaukseen.
Taivutus
yks. nom. paimenpoika, yks. gen. paimenpojan, yks. part. paimenpoikaa, yks. ill. paimenpoikaan, mon. gen. paimenpoikien paimenpoikain, mon. part. paimenpoikia, mon. ill. paimenpoikiin.
Esimerkit
Paimenpoika huolehti lampaista.
Nuori paimenpoika lauloi laakson reunalla.
Paimenpoika viihtyi luonnossa.
Etymologia
Koostuu sanoista 'paimen' ja 'poika', tarkoittaa poikaa, joka paimentaa.
Käännökset
Riimisanakirja
paimenpoika rimmaa näiden kanssa:
pojanpoika, pojanpojanpoika, tikanpoika, mammanpoika, kananpoika, syöttökananpoika, kissanpoika, oravanpoika, veljenpoika
Läheisiä sanoja
paimenmatto, paimennus, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous