perusmerkitys
substantiivi
-
Jokin asian tai käsitteen alkuperäinen ja tärkein merkitys.
Sanan perusmerkitys on häipynyt arkikielessä.
Taivutus
yks. nom. perusmerkitys, yks. gen. perusmerkityksen, yks. part. perusmerkitystä, yks. ill. perusmerkitykseen, mon. gen. perusmerkitysten perusmerkityksien, mon. part. perusmerkityksiä, mon. ill. perusmerkityksiin.
Esimerkit
Sanalla on syvällinen perusmerkitys.
Tieteen perusmerkitykset ovat haastavia.
Tutkimme asian perusmerkitystä yhdessä.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'perus-' ja 'merkitys', viitaten sanan tai käsitteen perusmerkitykseen.
Käännökset
Riimisanakirja
perusmerkitys rimmaa näiden kanssa:
merkitys, yleismerkitys, sivumerkitys
Läheisiä sanoja
perusluonne, perusluonteinen, perusmaksu, perusmerkitys, perusmuoto, perusmuotoinen