perusmuoto
substantiivi
-
Sanalla tai sanoilla oleva alkuperäinen tai muuttumaton muoto.
Verbitrienna laukoa perusmuoto on laukaista.
Taivutus
yks. nom. perusmuoto, yks. gen. perusmuodon, yks. part. perusmuotoa, yks. ill. perusmuotoon, mon. gen. perusmuotojen, mon. part. perusmuotoja, mon. ill. perusmuotoihin.
Synonyymisanakirja
perusmuoto
-
lemma, alkumuoto, infinitiivi, lähtömuoto, nominatiivi, nominatiivimuoto, perusasento, päämuoto.
Esimerkit
Verbin perusmuoto on tärkeä osata.
Tässä on substantiivin perusmuoto.
Kokeen tehtävissä perusmuodot olivat esillä.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'perus-' ja 'muoto', viitaten sanan tai objektin perusmuotoon.
Käännökset
Riimisanakirja
perusmuoto rimmaa näiden kanssa:
ilmenemismuoto, etenemismuoto, talousmuoto, hallitusmuoto, taivutusmuoto, vakuusmuoto, yritysmuoto
Liittyvät sanat
kategoria, lekseemi, tyyppi, nominatiiviLäheisiä sanoja
perusluonteinen, perusmaksu, perusmerkitys, perusmuoto, perusmuotoinen, perusmuuri