perusmuoto

substantiivi

  1. Sanalla tai sanoilla oleva alkuperäinen tai muuttumaton muoto.

    Verbitrienna laukoa perusmuoto on laukaista.
Taivutus

yks. nom. perusmuoto, yks. gen. perusmuodon, yks. part. perusmuotoa, yks. ill. perusmuotoon, mon. gen. perusmuotojen, mon. part. perusmuotoja, mon. ill. perusmuotoihin.

Synonyymisanakirja

perusmuoto

  1. lemma, alkumuoto, infinitiivi, lähtömuoto, nominatiivi, nominatiivimuoto, perusasento, päämuoto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Verbin perusmuoto on tärkeä osata.
Tässä on substantiivin perusmuoto.
Kokeen tehtävissä perusmuodot olivat esillä.

Etymologia

Yhdistelmä sanoista 'perus-' ja 'muoto', viitaten sanan tai objektin perusmuotoon.

Riimisanakirja

perusmuoto rimmaa näiden kanssa:

ilmenemismuoto, etenemismuoto, talousmuoto, hallitusmuoto, taivutusmuoto, vakuusmuoto, yritysmuoto

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kategoria, lekseemi, tyyppi, nominatiivi

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro