piiskuri
substantiivi
-
henkilö, joka piiskaa
Piiskuri oli tunnettu kovista otteistaan.
Taivutus
yks. nom. piiskuri, yks. gen. piiskurin, yks. part. piiskuria, yks. ill. piiskuriin, mon. gen. piiskurien piiskureiden piiskureitten, mon. part. piiskureja piiskureita, mon. ill. piiskureihin.
Esimerkit
Piiskuri ohjeisti hevoskärryjen kuljettajaa.
Kylän piiskuri oli pelätty hahmo.
Piiskuri valvoi työjärjestystä tilalla.
Etymologia
Tulee sanasta 'piiska', joka juontuu muinaisruotsista.
Käännökset
Riimisanakirja
piiskuri rimmaa näiden kanssa:
iskuri, laiskuri, orjapiiskuri, kiskuri, koronkiskuri, niskuri
Läheisiä sanoja
piiskatykki, piiskaus, piisku, piiskuri, piiskuttaa, piisoni