pikkukundi
substantiivi
-
Nuori mies, poika, kaveri; kyselemätöntä kieltä.
Se pikkukundi auttoi minua kantamaan kassit autoon.
Taivutus
yks. nom. pikkukundi, yks. gen. pikkukundin, yks. part. pikkukundia, yks. ill. pikkukundiin, mon. gen. pikkukundien, mon. part. pikkukundeja, mon. ill. pikkukundeihin.
Esimerkit
Alaikäiselle pikkukundille muistutettiin olla varovainen.
Pikkukundi leikki kadulla.
Hän oli selvästi joukon pikkukundi.
Käännökset
Läheisiä sanoja
pikkukengät, pikkukieli, pikkukoskelo, pikkukundi, pikkukuovi, pikkukäpylintu