tuike
substantiivi
-
terävä tai kirkas valo tai ilme
Hänen silmissään oli tuike, joka paljasti hymyn.
Taivutus
yks. nom. tuike, yks. gen. tuikkeen, yks. part. tuiketta, yks. ill. tuikkeeseen, mon. gen. tuikkeiden tuikkeitten, mon. part. tuikkeita, mon. ill. tuikkeisiin tuikkeihin.
Esimerkit
Nuotion tuike näkyi kauas.
Silmien tuike kertoi ilosta.
Kynttilöiden tuike loi tunnelmaa.
Etymologia
Kantaa merkityksen 'kirkas valo'
Käännökset
Riimisanakirja
tuike rimmaa näiden kanssa:
vedike, pidike, lasinpidike, teränpidike, leike, broilerileike, lehtileike, vasikanleike, havaijinleike, wieninleike
Liittyvät sanat
tuikinta, tuikahtelu, pilke, säihke, laskuriLäheisiä sanoja
tuikahtaa, tuikahtelu, tuikata, tuike, tuikea, tuikeasti