pintakiilto

substantiivi

1. Pinnan kiiltävä ominaisuus, joka heijastaa valoa.

   Parketin pintakiilto tekee huoneen ilmeestä arvokkaan.

Taivutus

yks. nom. pintakiilto, yks. gen. pintakiillon, yks. part. pintakiiltoa, yks. ill. pintakiiltoon, mon. gen. pintakiiltojen, mon. part. pintakiiltoja, mon. ill. pintakiiltoihin.

Synonyymisanakirja

pintakiilto

1. näköisyys, kaunistelu, väritys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Auton pintakiilto houkuttelee katseita.
Jatkuva kiillotus parantaa esineen pintakiiltoa.
Pintakiilto on tärkeä tekijä laadukkaassa viimeistelyssä.

Käännökset

Riimisanakirja

pintakiilto rimmaa näiden kanssa:

kiilto, harmaakiilto, metallikiilto, metallinkiilto

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

pintakasvillisuus, pintakelmu, pintakerros, pintakiilto, pintakivilaji, pintakoreus