poikue
substantiivi
-
Saman emän synnyttämät eläinvauvat kerrallaan.
Kissalle syntyi suuri poikue keväällä.
Taivutus
yks. nom. poikue, yks. gen. poikueen, yks. part. poikuetta, yks. ill. poikueeseen, mon. gen. poikueiden poikueitten, mon. part. poikueita, mon. ill. poikueisiin poikueihin.
Esimerkit
Kettu synnytti poikueen keväällä.
Poikue kasvoi nopeasti kesän aikana.
Hän tarkkaili poikuetta kaukaa.
Etymologia
Vanhasta suomalaista kantasanasta 'poika', tarkoittaen yhdessä syntyneitä jälkeläisiä, erityisesti eläimillä.
Käännökset
Liittyvät sanat
pahnue, pesue, perheLäheisiä sanoja
poikkiteloin, poikkitieteellinen, poikkiviiva, poikue, poikuus, poikuusaika