poikuus

substantiivi

1. Tilanne, jossa eläin saa jälkeläisiä keväällä tai kesällä.

   Poikuus on jännittävää aikaa monille eläinlajeille.

Taivutus

yks. nom. poikuus, yks. gen. poikuuden, yks. part. poikuutta, yks. ill. poikuuteen, mon. gen. poikuuksien, mon. part. poikuuksia, mon. ill. poikuuksiin.

Synonyymisanakirja

poikuus

1. neitseellisyys, neitsyys, poikaikä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Poikuus on tärkeä aika eläinten elämässä.
Poikuuden aikana eläin oppii paljon uutta.
Ensimmäinen poikuus on usein erityinen.

Käännökset

Riimisanakirja

poikuus rimmaa näiden kanssa:

taikuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

poikkitieteellinen, poikkiviiva, poikue, poikuus, poikuusaika, poikuusaikainen