pojanpoika
substantiivi
-
Pojan lapsi, lapsenlapsi isovanhempaan nähden.
Kävin viikonloppuna moikkaamassa pojanpoikaani.
Taivutus
yks. nom. pojanpoika, yks. gen. pojanpojan, yks. part. pojanpoikaa, yks. ill. pojanpoikaan, mon. gen. pojanpoikien pojanpoikain, mon. part. pojanpoikia, mon. ill. pojanpoikiin.
Esimerkit
Hän on ylpeä isoisä pojastaan ja pojanpojasta.
Pojanpoika vierailee usein mummonsa luona.
He viettivät kesän isoisän ja pojanpojan kanssa.
Niinpä oli eräänä päivänä hänen luokseen ilmestynyt Otto Edvard Könni, kuuluisan ilmajokelaisen kellosepän pojanpoika, sama Könni, joka oli ollut Arvidin luokkatoveri Helsingin suomalaisessa alkeisopistossa ja lähes vuoden asunut ja ollut ruoassa Elisabetin luona (Aleksanderin ollessa Balkanilla)
Käännökset
| englanti |
grandson |
| ranska | petit-fils (m) |
| saksa | Enkelsohn (m), Enkel (m) |
| kreikka | εγγονός (m) |
| unkari | unoka |
| italia | nipote (m) |
| latina | nepōs (m) qualifier Classical, prōfīlius (m) qualifier Mediaeval |
Riimisanakirja
pojanpoika rimmaa näiden kanssa:
pojanpojanpoika, tikanpoika, mammanpoika, kananpoika, syöttökananpoika, kissanpoika, oravanpoika, veljenpoika, paimenpoika
Läheisiä sanoja
poitsu, pojannaskali, pojannulikka, pojanpoika, pojanpojanpoika, pojanpää