ponnin
substantiivi
-
Laite tai osa, joka auttaa ponnistuksessa tai tukee liikettä.
Liipaisin toimii aseen ponnina.
Taivutus
yks. nom. ponnin, yks. gen. pontimen, yks. part. ponninta, yks. ill. pontimeen, mon. gen. pontimien ponninten, mon. part. pontimia, mon. ill. pontimiin.
Esimerkit
Laatikon ponnin oli rikki.
Ponnin irtosi ovesta.
Korjasimme lampun ponnin itse.
Etymologia
perustuu verbiin 'ponnistaa', johon liittyy voiman tai energian käyttö
Käännökset
englanti |
spur, stimulus |
Liittyvät sanat
virikeLäheisiä sanoja
ponnekkaasti, ponnekkuus, ponneton, ponnin, ponnistaa, ponnistautua